Konferenssin aiheet

DIGITAALINEN NEUVON JA KOULUTUKSEN TOIMITTAMINEN: MITÄ OLEMME OPPIMME HÄRJETTYNEESTÄ NORMISTA?

Neuvonnan ja oppimisen etäjakelu on nopeutunut Covidin seurauksena 19. Olemme kohdanneet rajoitetun liikkumisen ja kokoontumisen haasteet ja ottaneet käyttöön monia uusia digitaalisia rajapintoja. Olemmeko jättäneet ihmisiä taaksemme? Entä vaikeasti tavoitettavat maanviljelijät? Miten opiskelijat/viljelijät suhtautuvat etä-/virtuaalitoimituksiin?? Pyydä neuvojia ja kouluttajia mukautumaan tekniikkaan, onko heillä tarvittavat pätevyydet/taidot? Onko etäoppiminen/laajennus tehokas? Onko etäopetukseen pääsyssä ongelmia? Jätetäänkö maanviljelijät jälkeen? Neuvonantajat/kasvattajat? Opiskelijat? Mitä opimme heidän tarvitsemista kompetensseista etäoppimisen helpottamiseksi? Mitkä ovat vaikutukset tulevaan neuvonnan/koulutuksen toimittamiseen??

NEUVOJIEN JA KASVATTAJIEN KEHITTYVÄT ROOLIT OPPIMISEN TUKEMISESSA

Uusien yhteiskunnallisten odotusten ja ekologisten haasteiden aikoina, viljelijöiden on ylläpidettävä olemassa olevia taitoja ja hankittava uusia parantaakseen maatilaansa kestävästi. Myös viljelijäyhteisöt ovat muuttumassa: korkeampi koulutus, isommat maatilat, lisää työntekijöitä, uudet tulokkaat… siis, neuvonantajina ja kouluttajina, he vaativat enemmän kuin teknisen asiantuntijan, mutta myös joku, joka helpottaa vertaisoppimista, uusien taitojen ja osaamisen hankkiminen, sekä uusien linkkien ja verkostojen luominen laajennettuihin arvoketjuihin, koko maanviljelijän uran ajan. Maatalouden neuvonantajien ja kouluttajien roolit kehittyvät siten vastaamaan yhä monimutkaisempiin käytännön haasteisiin.. Myös, palveluita tarjoavat nykyään hyvin laaja valikoima organisaatioita. vuorostaan, ammatti, järjestöt ja neuvontatoiminnan rajat ovat maanviljelijöiden edustajien välisen keskustelun aihe, neuvonantajat, ja poliittisille päättäjille.

Miten neuvojat ja kouluttajat muokkaavat ja hallitsevat tällaisia ​​muutoksia?? Tarvitsevatko he uutta osaamista tukeakseen kestävän kehityksen pyrkimystä?? Saavatko he riittävää tukea esimerkiksi digitaalisilla aloilla, sosiaalinen innovaatio, yhteissuunnittelu, interaktiivinen innovaatio, Living Labs…? Kuinka he voivat nopeuttaa pehmeiden taitojen ja johtamistaitojen hankkimista helpottaakseen viljelijöiden siirtymistä kestävämpiin tuotanto- ja liiketoimintamalleihin? Mitä uusia lähestymistapoja ja oivalluksia neuvonantajien ja kouluttajien elinikäiseen oppimiseen on tulossa? Mitä politiikkaa, ohjelmia ja välineitä on saatavilla tai niitä tarvitaan tukemaan neuvojia ja kouluttajia, kuinka tehokkaita ne ovat tässä suhteessa? Kuka tarjoaa ohjaajien koulutuksen ja kouluttajille tavoitteet ja sisällön? Mitä vaikutuksia julkisten toimijoiden tai neuvonantajien ammattijärjestöjen toteuttamilla sertifiointijärjestelmillä on? (esim. CECRA, jne.)? Mikä on palvelutarjonnan rakenteen ja organisaatioiden välisten suhteiden vaikutus? (kilpailua, verkkoja, R&D-projektit) palvelujen laadusta?

ELINIKÄISEN OPPIMISEN. MAASEUDUN YKSILÖIDEN JATKUVAAN OPPIMISTA JA KEHITTYMISEEN KANNUSTAMINEN JA EDISTÄMINEN, KOTItaloudet, JA YHTEISÖT

Perinteisen koulutuksen lähestymistavan on kehitettävä keskittyneestä uran alussa olevasta ajanjaksosta sellaiseksi, jossa kaikki maaseudun sidosryhmät voivat saada koulutusta koko elämänsä ajan.. Mitä esimerkkejä tai malleja jatkuvasta ammatillisesta kehittymisestä? (CPD) maanviljelijöitä varten, eri maissa? Kuinka kouluttajat voivat kehittää ohjelmiaan ja toimitusmallejaan vastaamaan muuttuviin tarpeisiin?? Kuinka kouluttajat voivat hyödyntää monipuolisuuden ja osallisuuden etuja tarjontaansa kehittäessään?? Kuinka maanviljelijät voivat saada tarvitsemaansa koulutusta tai neuvoja silloin, kun he sitä tarvitsevat?? Kuinka varmistamme, että tarjoamme heidän tarvitsemaansa koulutusta sekä koulutusta, joka saattaa olla kaupallisesti suosittu?? Miten kouluttajat ja neuvojat voivat auttaa tiedon jakamista ja innovaatioita maataloudessa sukupolvenvaihdoksen aikana??

Voimmeko edelleen vähentää kaksinaisuutta/erottelua laajentamisen ja koulutuksen välillä?? Kuinka voimme luoda saumattoman kokemuksen viljelijöille, jotta he pitävät yhteyttä neuvonantajiin ja kouluttajiin koko uransa ajan? Tarvitaanko uusia rakenteita tämän tiedon ja taitojen integroidun toimituksen kehittämiseksi vuosikymmenien ajan? Tuleeko tälle oppimiselle uusia areenoita? Miten oppimisyhteisöjä voidaan kannustaa ja helpottaa maatalouden tietoverkostoissa??

AG:N ARVIOINTI JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI. KOULUTUKSEN JA INNOVAATIOTUKIMALLIT

Maatalouden koulutusohjelmien toimituksen arviointi, polkuja ja niiden vaikutuksia AKIS-järjestelmässä ja tilatasolla on olennainen osa maatalouden kehittämistä ja innovaatiota. Tämä sisältää kolme pääasiallista arviointialuetta, joihin asiakirjat ovat tervetulleita osallistumaan.

Arvioimassa Ag. koulutusohjelmia: Kuinka arvioida maatalouden koulutusohjelmien toteutusta ja polkuja ja niiden vaikutuksia tilatasolla, maanviljelijöille, maatilan kotitalouksissa? Mitä voimme oppia muilta aloilta, esim, ammatillinen, korkeampi taso ja jatkotutkinto: onko vertailuarvoja? Mitkä ovat parhaat muodot ja lähestymistavat tällaiseen arviointiin ja alan ammattilaisten kokemuksia? Millaisia ​​vaikuttavia koulutuspolkuja maatalouskoulut voivat soveltaa?? Missä määrin arviointimalleilla voidaan tukea koulujen ja käytännön välisten yhteyksien vahvistamista?? Kuinka digitaalinen teknologia voi vaikuttaa koulutusohjelmien toteuttamiseen ja vaikuttamiseen??

Arvioimassa Ag. Neuvonta-/laajennusohjelmat: AKIS/AIS-konseptin keskiössä on ajatus, että se toimii monien toimijoiden ja infrastruktuurien monimutkaisen ja systeemisen vuorovaikutuksen kautta.. Tuloksena, neuvonta- tai laajennusohjelmien arvioinnissa/arvioinnissa on keskityttävä yhtä paljon siihen, kuinka tämä monimutkaisuus saadaan kiinni ja miten ne voivat vaikuttaa AKIS:iin ja AKIS:n eri toimijoihin yhtä paljon kuin itse ohjelmaan.. Tätä tarvetta vahvistaa se, että useimmat ohjelmat tai hankkeet tarvitsevat vuorovaikutusta muiden AKIS-toimijoiden kanssa omien tavoitteidensa saavuttamiseksi., tuloksia ja vaikutuksia. Miten maatalouden neuvonta-/laajennusohjelmia arvioidaan tässä yhteydessä?? Lisäksi, kun siirrymme kohti vuorovaikutteisempia innovaatiotukia, jotka perustuvat vertaisvuorovaikutukseen, yhteisluominen ja monen toimijan verkostot, miten voimme arvioida neuvonantajan osaamista ja suorituksia? Mitä arviointimenetelmiä/-menetelmiä käytetään parantamaan valmiuksia räätälöidä neuvonta- ja laajennusmalleja viljelijöiden todellisiin tarpeisiin? Miten asiakkaat otetaan mukaan arviointiprosessiin??

Viljelijöiden valmiuksien arviointi: Kaiken kehitys- ja innovaatiotukitoiminnan perustana ovat asiakkaiden/viljelijöiden valmiudet. Jos tukitoimistot ymmärtävät nämä kapasiteettivaatimukset, he voivat tarjota räätälöityä ja kohdennettua tukea. Myös, uudet poliittiset puitteet ja maatalousjärjestelmämallit lisäävät viljelijöiden ja maaseudun asukkaiden sitoutumista oppimisprosessiin. Kuinka saada todisteita osallistumisesta ja valmiuksien kehittämisestä? Miten oppiminen tapahtuu? Mitä oppimispolkuja voidaan havaita? Mitkä arviointimallit voivat tukea kasvavia viljelijöitä’ asenteet ja valmiudet parempaan voimaannutukseen/omistukseen innovaatioprosesseissa? Kuinka saamme mukaan ne, jotka eivät ole säännöllisesti tai virallisesti mukana laajennus- ja koulutuspalveluissa?? Onko olemassa menestystarinoita, jotka voivat kannustaa ennakoivampaan lähestymistapaan??